Kiireinen viikko... Kuin varmastikin teillä, kokeita vain satelee ja satelee. Nyttenkin on edessä 8 koetta! Eli jatkon kanssa saattaa kestää. :-) Ja nyt Kalevien elämää uudessa talossaan...

Heti kun pieni Emil näki suuren talon edessään pelästyi tämä ja rupesi tietenkin itkemään. Debbie hyvänä äitinä helli ja rauhoitteli pikkuista.

Itkemisen sijaan juoksi Valentie taloon ja hyökkäsi koiranruoan kimppuun. "Äiti.. Voin kyllä tehdä voileipiä. Emme me niin köyhiä ole", huomautti David. Nam.

Kun Emil oli saatu rauhoitettua lähti Debbie ostoksille ostamaan vaatteita koko perheelle, ja muutti samalla omaa tyyliään.

Kaupassa hän tapasi tämän naisen. Hän olisi varmankin hyvä vaimo sitten tulevalle miesperijälle.

Kotiin saavuttuaan päätti Beatrice-koira kasvaa aikuiseksi. Todella aunis peruskoira. ^^

Nytkun uusi talo oli hankittu ja rahaa oli vähän, patisti Chris poikansa hankkimaan töitä. Ja töitä David saikin Peli alalta.

Mikä ihmeen sukukokous tuolla pihalla on. Tai melkein sukukokous. Akin ja Artun vaimot ne siellä hengailivat Keenyahn exän Richardin kanssa. :-P

Kun ilta läheni alkoi Emil taas itkemään. Jälleen raskaana oleva Debbie ryntäsi paikalle hellimmään pikkuista.

Samaan aikaan alakerrassa oli Valentien aika synnyttää. Vaikka hän olikin kokenut synnytyksen tuskat jo.. 3 kertaa, kiljui hän silti kivusta. Ja tietenkin Emil yhtyi tuohon parkuun.

Ja siinä. Kuin Charlie, vihreät silmät ja valeat hiukset. Tosin, tämä on tyttö. Nimekseen hän sai Debby. Huom, Davidin vaimon nimi on Debbie, ei Debby.

Ja tietenkin halusi David nähdä uuden pikkusiskonsa. Mitäköhän Dabby ajatteli kun näki edessään miehen, jolla on yllään suuret vihreät lasit. Hei mitä nuo lasit tekevät? En millään keksi...

Debbylle hankittiin upouusi huone vähäisellä rahasäästöllä. Suloisen vaaleanpunainen.

Sa niin saapui vihdoin ilta ja oli Emilin aika kasvaa taaperoksi. Yhh.

Heh, Emilistä tuli hassun näköinen taapero. Mutta todella suloinen. Ja muodonmuutoksen jälkeen vielä suloisempi. Ja heti mentiin tutkimaan taloa, tosin parkumatta. :-D

Mutta kauaa ei Emil ehtinyt ryömiä edes takaisin, sillä David sai hänet kiinni ja krtoi iltasatua kunnes pikkuinen nukahti syvään uneen.

Kun Emil oli saatu uneen mentiin toisen lapsen luokse. David hoiti enimmäkseen lapsia silloin kun ei ollut töissä. Nyttttenkin hän ruokki Debbyn hymysuin.

Seuraavana aamuna tajusi Dabbie että tänään syntyisi uusi tulokas. Ennen uutta lasta halusi hän opettaa Emiliä puhumaan, ja onnistuikin siinä parin tunnin aherruksen jälkeen.

Valentie oli varmasti tulossa hulluksi. Hän pysyi etäällä toisista ja puuhaili yksikseen. Lopulta päätti hän maistaa jälleen tuota houkuttelevan näköistä nestettä, mutta saikin palkkioksi oksennuksen siivottavaksi.

Ja samana iltana oli Debbyn aika kasvaa taaperoksi. Beatrice katsoo jotenkin.. ylpeänä kakun yllä olevaa Debbyä.

Debbysta tuli TODELLA suloinen! Yksi suloisimmista taaperoista tähän saakka. Isot vihreät silmät ja vaaleat hiukset. Pienen muodonmuutoksen jälkeen oli hän entistäkin suloisempi.

Mutta Valentieta ei kauheasti kiinnostanut että tyttärestään oli kasvanut todella kaunis taapero. Hän istui yksikseen lukien kirjoja. Pimeässä.

Ja ulkona käytiin jälleen sukutreffit.. Tosin haamujen kesken.

Ja takaisin sisälle, jossa Debby leikki innoissaan nukketalollaan. Hän rakasti pukea vaatteet niitten päälle, vaikkei vielä osannutkaan laittaa niitä oikein päin.

Ja takaisin ulos (..) jossa Debbie oli päättänyt synnyttää toisen lapsensa. Ei näyttänyt rouva paljoa pelätä tai panikoida.

Uu, todella suloinen rusekasilmäinen ja punahiuksinen tyttövauva se sieltä tuli. Nimekseen tyttönen sai Emilia. Ainiin, Emil ja Emilia ovat suvun ensimmäiset jotka syntyvät ruskeilla silmillä.

Chris toi tyttärensä ulkoon katsomaan uutta tulokasta. Pikku-Debby on nyt täti kahdelle lapselle.

Ja sisällä parkui Emil jälleen raivoissaan. Miksei kukaan hakenut häntä yläkerrasta alas katomaan uutta siskoaan? Pian hänet kyllä haettiinkin. Mutta...

Valentie ei kestänyt. Miksi kaikki kiljuvat jatkuvasti? Eihän tässä talossa ole edes rauhaa! Ja viellä lisää lapsia tuli. Ehei. Hän joutui hoitamaan lapsia ja siivoamaan ja hoitaa ruoat ja KAIKKEA. Valentie marssi koneelle ja osti itselleen tontin jonne muuttaisi. ja tietenkin hän raahaisi Chrisin mukaansa. Mutta Debby jäisi tänne, hänhän ei lapsia enään huolisi!

Kyynel silmissään Chris nosti tyttönsä syliinsä ja halasi tätä tiukasti. Debby ei ymmärtänyt tilanteen vakuvuutta ja hymyili iloisesti kun isänsä antoi tälle niin paljon huomiota. "Pidäthän huolta kaikista, kulta?". Debby nyökkäsi hymyillen. Ja niin laski Chris tyttärensä maahan ja lähti.

Mutta Debby lähti perään. Vielläkään tajuamatta tilanteesta konttaili hän riemuissaan isänsä perään. Kunnes näki taksin, joka odotti talon edessä. Debbyn silmät laajenivat kauhusta. Jopa niin pieni tajusi.

Debby rupesi itkemään ja kiljumaan surusta kun näki isänsä astuvan taksiin raivoissaan oleva Valentie perässään. Silloin, huusi Debby ensimmäiset sanansa; "ISI, ÄLÄ JÄTÄ!". Mutta liiän myöhäistä. Taksi ajoi jo tietä pitkin kauas kauas pois. Debby jäi yksin.

Vaikka Debbie oli raivoissaan Valentielle yritti hän pysyä hyvällä tuulella ja otti itkevän Debbyn syliinsä ja yritti lohduttaa tätä. Miten Valentie saattoi tehdä näin omalle lapselleen?

Myös Emil oli tajunnut tilanteen. Hänkin oli ruvennut itkemään, koska hänen mummonsa ja ukkinsa olivat lähtneen hyvästelemättä häntä. Debbiellä hommia riitti molempien lohduttamisessa, sillä David oli töissä.

Ja vielä sen lisäksi, kävisi yläkerrassa Viikatemies. Tämä oli päättänyt riistää lisää onnea Kalevilta hakemaan Betty-kissan mukanaan taivaaseen. Conan katsoi tarkkaavaisesti takana tuota iso huppupäistä olentoa. Betty sen sijaan katsoi rauhallisena Viikatemiestä, tajuten että nyt kaikki päättyisi.

Ilmottaakseen menetyksen rupesi Beatrice ulvomaan, jotta koko naapurusto kuulisi. Mikä voisi vielä mennä pieleen?

Betty pääsi pinelle hautausmaalle kasvien sekaan. Levätköön rauhassa. :-)

Debby oli tullut todel surulliseksi. Hän ei muuta tehnytkään kuin leikki vessanpöntöllä ja sotki WC:n lattian, jonka Debbie tietenkin joutui jälkeenpäin pustaamaan.

David oli päättänyt helpottaa hieman Debbien oloa ja ottanut iltapäiväksi lapset hoitoonsa. Emiliaa helliessä saapui Emil paikalle ja nauroi isälleen "Haha, isi halaa tyttöööööö!" nauroi Emil.

Ja viereisessä huoneessa raivoi Debbie itsekseen rentoutumisen sijasta. Hän ei vielläkään voinut ymmärtää miten Valentie oli saattanut riistää onnen niin monelta. Heiltä kaikilta. Myös Chrisiltä.

Lopulta sai Emil houkuteltua Debbyn mukaan lekkimään, joka sai tämän paremmalle tuulelle. Yhdessä he sitten pukivat vaatteita nukkejen päälle ja leikkivät. "Hihihi, kato tää kävelee seinäs!!!! Hihi!" kiljui Emil riemuissaan. Debby joka ei vielä osannut kunnolla puhua naurahti ja matki.

Vihdoin kun lapset oltiin saatu unten maille ja pottailut ja tuttipullot oli hoideltu pääsivät David ja Valentie vihdoin lepäämään. Mutta tadaa, heti alkoikin Emilia valittamaan vaippojaan. :-D

Väsynyt Debbie hoiti Emilian ja antoi Beatricelle tehtäväksi tarkkailla lasten perään, sillävälin kun hän ja David nukkuisivat. Beatrice näyttää olevan todella ylpeä itseensä.

Kun yöunet oli saatu nukuttua, muistivat David ja Debbie että talossahan oleskeli yhä kaksi mamsteria! Bolivar ja Agricola olivat yhä hyvässä kunnossa. Vaikka ruoka olikin aluksi hieman loppu.

Emil huomasi että Davidin ja Debbien kasvot venyivät hymyn kun he leikkivät lemmikeitten kanssa, joten hän päätti itsekin kokeilla halailua Conanin kanssa. Emil nauroi, mutta Conan sen sijaan näytti kauhistuneelta.

Ja illalla oli jälleen kasvun aika. Siskokset Emilia ja Emil kasvaisivat taaperoksi ja lapseksi. Huraa. ^^

Ensin Emilia, josta tuli todella suloinen punapää! Pieni muodonmuutos ja vielä suloisempi! Ihanat huulet tuo tyttö sai. ;-)

Ja tässä nuori herramme Emil, joka ihastui vanhanaikaiseen tyyliin. Jotenpa hän änki yllensä hieman likaisen rusekasävyisen asun ja hyppelehti ympäri taloa. Hiuksistanhan hän ei luopuisi, ehei.

Ja niin tämä suloinen pusukuva. :-)

 

Tähän on hyvä lopettaa. :-) jatkon kanssa saatta kestää. Kommenteja... ^^