Anteeksi anteeksi että näitä osia satelee, ette edes pysy perässä. Minulla on joku pakkomieli pelata. :D ja nyt on "EiVanhempiaKotonaIlta", joten voi rauhassa työstää osaa. ;) Tässä teille tylsä osa.

Leslien yllättävä paluu sai Georgen pään pyörälle onnesta. Ajattelematta möläytti George suustaan kysymyksen. Ja tietenkin vastasi Leslie myöntävästi tähän, eli hän muutti Kalevien taloon tuoden mukanaan 18 000 simoleonia.

Leslie muutti tyyliään enemmän aikuismaisemmaksi ja vihreämmäksi. Hänestä tuli tooodella kaunis nuori nainen.

Leslie tunsi heti olonsa kotoisaksi. Ilon ja muuton kunniaksi päätti hän valmistaa herkullisia hamburilaisia illalliseksi. Taitava kokki kun on.

Ruoan aikana tapahtuikin sitten jotain todella yllättävää. Ensin hyväiltiin varovasti ja keskusteltiin menneistä, kunnes george kaivoi taskustaan jotain ja asetti sen Leslien eteen. Ulkona ohikävelevät naapurit juoksivat kauhuissaan pakoon kuullessaan talosta naisen kiljuvan.

Seuraavana päivänä valmisteli Leslie aamiaista sievä pieni sormus sormessaan. Vaikka moni naapuri oli kauhuissaan juossut pakoon, näytti koko naapurusto tietävän, että Kalevien sukuun liittyisi pian uusi jäsen.

Kaikki oli niin täydellistä. George oli kihloissa maailman kauneimman naisen kanssa, joka pian olisi hänen vaimonsa. Hänen työnsä oli hyvä; hän oli musiikinopettaja kesäleirillä. Sääkin oli loistava. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Lesliellä ei mennyt yhtä hyvin. Hänen rakastettunsa ollessa töissä, urheili hän kovasti, sillä halusi tulla huippukuntoon. Mutta kovan urheilun takia joutui nainen monta kertaa päivässä käväistä vessassa Dysdee mukanaan.

Ja taas alkaa alamäki. George sai potkut tehtyään pahan virheen musiikin suhteen. George katsoi epätoivoissaan ympäriinsä jotta saisi jotain piristystä, sillä Leslie oli painunut pehkuihin.

Hän juoksi naisen luokse joka epäilemättä asui kaduilla. He pälättivät hetken, kunnes George kuuli takanaan yllättyneen naisen äänen 'George...? Oletko se sinä?!'. Georgen kasvoille syntyi kauhistunut ilme kun hän kuuli Suzannen äänen. Hän käänyi ympäri, katsahti naista ja ryntäsi niin nopeasti kuin pystyi sisälle. Mikä pelkuri...

Alamäki jatkuu. Dysdeen oli aika jättää hyvästit tälle kaikelle, ja tervehtiä uutta ystäväänsä Viikatemiestä. Dysdee katsahti viimeisen kerran huonetta, jonka jälkeen hän kaikkoontui tuonpuoleiseen.

Eräänä yönä heräsi George kauheaan kiljaisuun. Hän hypähti ylös sängystä ja ryntäsi olohuoneeseen, josta löysi järkyttyneen ja onnesta puhkeavan Leslien; hän oli raskaana. George oli kuin mailalla päähän lyötynä. Hän läheni varovasti suurta mahaa ja silitteli sitä varoen. Hän saisi lapsen!

George otti lapsen saannin tosissaan. Hän rupesi heti opiskelemaan miten lapsia hoidetaan. Leslie sen sijaan otti rennosti ja etsi tietoa musiikista ja sen historiasta netistä.

Päivien kuluttua päätti Leslie soittaa monelle ystävilleen. Nyt pidettäisiin juhlat, ennenkuin lapsi päättäisi tulla maailmaan. Leslie ja George vaihtoivat ylleen juhla-asut ja siirtyivät ulos.

Häät. Häät pidettiin ahtaassa, entisessä hautausmaassa. Vaikka olikin talvi, ei lunta ollut vielä satanut hiutalettakaan.

Sitten lausuttiin hieman lupauksia ja suloisia runoja. Toinen kertoi, toinen kuunteli haltioissaan. George jopa meni lupaamaan sielunsa tulevalle vaimolleen. Jos hän kuolisi, kuolisi hänkin. Suloista. <3

Ja sitten suukko päälle. :) Nyt Leslie olisi virallisesti Kaleva.

Tässä mahtavat vieraamme, kaikki Leslien hyviä ystäviä. Kaikki oikeastaan aika kauniita/komeita. Takana George leikkaamassa kakkua rakkaalleen. 

Naminami. Huolehtivainen mies sinulla, Leslie. Hän näyttää tietävän, että rnaista joka on raskaana kannattaa "syöttää" kunnolla. Tosin anna hänen hengähtää välillä.

George päätti sytyttää jonkin pikku-pellen, kunnes paloi itse poroksi. Kaikki hänen ympärillään nauroivat kyyneleet silmissä, paitsi Leslie joka oli kauhuissaan.

Häät olivat ohi, ja ne onnistuivat hienosti. Sitten tanssittiin vielä viimeinen häävalssi autotallissa. Kuinka romanttista...

Häistä oli nyt kulunut päiviä. Joka aamu oli sama juttu; Leslie heräsi aikasin aamulla siivoamaan ja hoitamaan taloa. Sillä Georgehan "tarvitsi lepoa töitä varten". Ainiin, unohdinko mainita että molemmat ottivat työn urheilu-alalta.

Ja joka ilta oli sama asia. Leslie katseli hetken kun hänen miehensä levitti luovuuttaan maalaamalla perijä-tauluja. Sen jälkeen molemmat suuntasivat askeleensa petiin.

Ja sama yö sama juttu. (menen kaikki kellonajat läpi..) George palasi myöhään yöllä kotiin, ja joka kerta mukanaan uusi ystävä. Ystäviä satoi mukavasti, niitä George oli jo saanut huimat 10.

Tätä ei tapahtunut joka yö. Oli Leslien aika synnyttää ensimmäinen lapsensa. hän heräsi lämpimän peiton alla kauheaan kipuun, nousi paniikissa ylös ja rupesi kiljumaan kivusta. George vain löi päätään käteen, koska seinä oli liian kova.

Mutta lopulta sijaitsi talossa pienen pieni tyttö. Pikku-Heidi peri äidiltään ihonvärin, isältään silmät ja hiustenvärin molemmalta. Eli siis, tyttösen nimi on Heidi.

George oli onneissaan. Lopulta kun hän oli lopettanut pään hakkaamisen käteensä hiipi hän tyttärensä eteen ja puheli tälle. Heidi vain tuijotti isänsä suurta suuta. 'NYT SE SYÖ MUT'. Murr.

Heidi sai oman suloisen pikku huoneensa; vaaleanpunaisen sellaisen. Leslie rakasti huonetta ja sujautti pikku-prinsessansa kauniiseen kehtoon. George sen sijaan valitti kovaan ääneen huoneen sävyä. Kauhea ilonpilaaja.

Koska Leslie oli niin haltioissaan Heidistä, halusi hän vielä yhden lapsukaisen. Sitä hän ehdottikin ennen päiväunien alku. George vain tuijotti outo ilme kasvoillaan. 'toinen vauva... Mitä se oikein tarkoittaa..?' Lopulta mies kummiskin tajusi tuon yksinkertaisen lauseen ja ryhtyi Leslien kanssa hommiin.

George oli hyvä isä, vaikka hän välillä olikin hieman aivoton. Hän oli oppinut lukemastaan kirjasta paljon hyödyllistä tietoa. Aina kun Heidi parkui suruissaan, ryntäsi isä paikalle ja helli tytön uneen. <3

Hän oli myös alkanut tuijottaa omaa maalaustaan ihmeissään. Vai tuijottiko hän sitä vain siksi, koska se oli niin ällistyttävän kaunis?

Tantantaa. Maha kasvoi kasvamistaan. Toinen lapsi se sieltä ilmoittelee tuloaan.

Mutta enempää ei masun kasvua ajateltu, sillä oli Heidin aika jättää nuku,syö,itke aika jälkeensä. Taino se jatkuisi, paitsi että mukaan tulisi viellä leiki.

Tässä on oikein suloinen Heidi joka peri äitinsä viehettävän nenän. Kun näin hänet ekaa kertaa, ajattelin heti "ihan pinokkio". :) Nojaa, pienoisen muodonmuutoksen jälkeen oli Heidi entistäkin kauniimpi.

George päätti opettaa Heidin puhumaan, mutta tyttö vain tuijotti nauraen muurahaista joka jatkuvasti juoksi maton alle piiloon. Huomioikaa Heidin pikku-korva.

Leslien maha jatkui kasvamistaan. hänellä meni myös ihmissuhteet hyvin, toistaiseksi. Välillä tuli riitoja puhelimitse, mutta eipä sen enempää. (ketä kiinnostaa? :o)

Tässä tämmöinen perhe-kuva. Tänään olisi sinänsä tärkeä päivä, sillä lapsen pitäisi syntyä...

Ja niin se syntyikin. Leslie kiljui jälleen kivusta ja etsi katseellaan miestä. Mutta tietenkin hän oli ulkona siivoamassa.

Tämmöinen suloinen pieni poika syntyi. Täsmälleen siskonsa näköinen vauva. "Tervehdi isääsi, Henri". Samalla ojensi Leslie Henrin huohottavalle Georgelle. Hän oli aikessan kävellä ulos huoneesta, kun tunsi polttavaa kipua jälleen. KAKSOSET. Ilman mitään kakkua tai koodia. Arh.

Tämmöinen pikku-poika sieltä tuli. Erottui sisaruksistaan ainoastaan ihonvärin takia. Nimekseen poika sai Harry. ja heti alkoi hellintä ja leikkiminen. Henri oli päättänyt oksentaa isänsä päälle, jolloin George työnsä poikansa etäämmäs. Ah, poika & isä rakkautta.

Samaan aikaan suri heidi kehdossaan. Siinä hän seisoi ja odotti, että hänen uljas prinssinsä tulisi ja pelastaisi hänet tältä kauhealta kehdolta. Ainiin, pientä tietoa tytöstä. Luonteeltaan kaksonen ja hän on kiinnostunut urheilusta. Urheilu ja kehonrakennus taitaa kulkea suvussa?

Veljekset saivat omat kehdot harrastus-huoneeseen, sillä olen liian laiska rakentamaan uusia huoneita taloon. Mutta siellä he viihtyivät hyvin.

Aww. Lopulta Heidin ulkas prinssi, anteeksi, uljas äiti saapui paikalle ja asetti tämän potalle. Heidin poskia pitkin valui yhä hieman kyyneliä, jolloin Leslie hymyili ja silitti lapsensa poskea.

George ja Henri eivät millään osaa olla erossa. <3 taas tätä poika & isä rakkautta. George oli kerrankin päättänyt leikitellä henriä uudelleen. Mutta ei, Henri päätti taas tehdä saman kepposen kuin aiemmin.

Jos äitini näkisi tuollaisen sotkukasan lattialla, pitäisi minulle tilata hauta. O_o Nojaa, nyt alkaa synttärit.

Se aika lensi nopeasti, ja tässä on Harry. Harrysta tuli todella suloinen, isänsä piirteet perinyt. Pojan hiukset kasvoivat ykskaks pitkiksi, jolloin hänestä tuli entistä suloisemmaksi.

Myös Henristä tuli oikein suloinen, peri myös... ei, en tiedä. Kummalta hän peri kasvot? Henri muistuttaa hieman Charlieta taaperona... Niin monta sukupolvea takana..

Ja tässä suloinen Pinocchiomme. Tytöstä tuli kauniimpi, eikä hänen ulkonäköään paljoa tarvinnut muuttaa. Nyt alkaisi bileet.

 

Sitten lopetin pelaamisen. :o Juu, tylsä osa. Mielikuvitus vähissä. :D Mutttta... Nyt tulee enään korkeintaan 3 osaa, arvaan että 2. Innoissani. Ja anteeksi kirjoitusvirheet.. 

PS. Moni on kysynyt, mitä teen kun tämä loppuu. Aloitan uuden LC, tattadaa. -_-' En ole vielä valmis aloittaakseni tarinan. Mutta tarinan idea on kyllä valmis, mutta silti. Saatte tyytyä LC:hen.

Kommentteja. ;>