I wanted
I wanted you to stay
'Cause I needed
I need to hear you say
That I love you
I have loved you all along
And I forgive you
For being away for far too long
So keep breathing
'Cause I'm not leaving you anymore
Believe it
Hold on to me and, never let me go.

 Nickelback - Far Away

Sisarukset eivät olleet pitkään aikaan olleet näin onnellisia. Molemmat olivat löytäneet tämän erikoisen ihmisen, jota rakastaa.

Varsinkin Davidilla ja Debbyllä juttu sujui hyvin. Se hellivät ja viettivät paljon aikaa toistensa kanssa.

Kunnes sisälle astui Laama. Hän iski heti silmänsä kiinni Debbyyn ja huomaamatta Davidia ja Dorista flirttaili tälle. Sisarukset vain tuijottivat Laamaa silmät suurina. (bugibugi, sanoi peli. Yhet eivät lopettaneet hymyilmistä...)

Yhtäkkiä huomasi Laama että tämän rakas ja David sijaitsivat samassa huoneessa, ja hetken murto-osan jälkeen tunsi hän kovaa kipua kasvoillaan. Doris rohkeana naisena mennyt läpsäisemään Laamaa.

Ja viellä sen päälle saapui myös David lyömään Laamaa, siitä että tämä oli flirttaillut oman naisensa kanssa.

Doris oli todella katkera ja vihoissaan, joten tuijotti lattialle eikäsuostunut puhumaan tai katsomaan Laamaa ja Debbyä päin. David sen sijaan nauroi riemusta kun oli saanut hakata Laaman.

Laama taas oli kauhuissaan saamistaan iskuista, Debby taas ihaili rakasta Davidiaan siitä että tämä oli mennyt lyömään toista miestä.

Doris ymmärsi että oli tehnyt todella suuren virheen ja menikin pyytämään anteeksi Dorikselta, ja Doris kun oli niin hajamielinen vastasi vain "Joo, okei. Mee nyt".

David taas itki runsaasti, sillä ei olisi uskonut että Debby lankeaisi siihen Laamaan. Debby ei edes pyytänyt tältä anteeksi, ainoastaan Dorikselta! Huomatkaa, että David hymyilee. :-P

Hetken ajan kuluttua kuului olohuoneesta kauheaa huutoa. Laama oli ruvennut karjumaan ja uhkailemaan Dorista. Doris oli kauhusta kangistunut eikä pystynyt liikkumaan. Hän vain tuijotti Laamaa.

Silloin apuun saapui David, joka hyppäsi Laaman kimppuun. Siinä lattialla he sitten painivat tyttöjen katsellessa sivusta ja lopulta ottelu päättyi niin, että Laama seisoi jalat tukevasti maan päällä ja David kyhjötti maassa.

Doris oli saanut tunnon takaisin kehoonsa ja oli saanut tarpeekseen. Hän meni miehen luokse, heitti vihkisormuksen tämän päälle ja hääti tämän ulos talosta.

"Nyt ollaa sit taas täs tilas... Ja mieku luulin et kaikki ois tästälähtien täydellistä, molemmien kannalta" itki Doris. David otti siskonsa syleilyyn ja antoi suukon. "Onhan meillä vielä toisemme".

Jotta Doris saisi muuta ajateltavaa kuin Laama, päätti hän pukea ylleen ulkovaatteet ja paistaa pikkuleipiä, jotka sitten maistuivatkin hänelle sekä Davidille.

Nytkun sisarukset eivät enään viettäneet aikaansa rakkaittensa kanssa, urheili ja opiskeli Doris ahkerasti. Toisin kuin Doris, päätti David ottaa kaiken irti sängystään ja nukkui päivät ja yöt.

Eräänä iltana kuitenkin soi puhelin ja David ryntäsi toivekkaana vastaamaan. Mutta sieltä soittikin jokin tyttö, joak halusi tulla kyläilemään.

Tässä se tyttö. Se joka oli löytänyt Davidin vaatteista vaalean hiuksen. Hän saapui paikalle ja antoi Davidille pusun poskelle.

Tosin heti tervehdyksen jälkeen riensi tämä tyttö olohuoneeseen lukemaan kirjaa. Tyypillinen köyhä opiskelija; itsellään kun ei rahaa ollut tunkeutui hän toisten asuntoon ja opiskeli.

David yritti lähennellä tyttöä, mutta tyttö huomautti että muisti yhä sen vaalean hiuksen. Sitten tyttö saikin kauhean kohtauksen ja rupesi kiljumaan ja tönimään David-raukkaa.

Doris, joka parhaikaa rakenteli lumiukkoa ulkona kuuli riidan ulos asti. "Mitä olemme tehneet Sinulle?! MIKSI SINÄ TEET TÄMÄN MEILLE?!" huusi Doris raivoissaan taivaalle.

Dorikselle tuli lopulta niin kylmä että palasi sisälle ja huomasi Davidin istuvan yksin sohvalla tuijottaen tyhjään. "Oon täs miettiny.. Ehkä.. Jos alotettais ihan alusta..?" ehdotti David.

Ja niin tehtiin. David ei tosin paljoa halunnut muuttaa, ainoastaan muutti hiuksiaan hieman.. rockimaisimmaksi. Doris sen sijaan vaihtoivaatteita ja hiuksia. Iho yhä kalpea kylmyydestä.

Lopulta kun Doris ei enään ollut jäissään riensivät he kampuksen kirjastoon, jossa he sitten istuivat hiljaa ja ajattelivat jotakin. :-P

Doris päätti kierrellä ympäri rakennusta ja katsella 'ystävien' perään, ja tutustuikin tähän opiskelijaan.

David sen sijaan istui paikallaan tuijottaen leimuavaa tulta takassa.

Kauaa ei Doris sen opiskelija luonna viihtynyt vaan palasi takaisin Davidin luokse. He sopivat, että lähtisivät stadille katelemaan hieman ympäri. Kenties he tapaisivat joitakin sukulaisiaan.

Paikalle saavuttuaan päättivät he ikuistaa tämän uuden alun elämässään ottamalla valokuvia...

... joista tulikin tämmöisiä. :-D

Sitten Doris iski silmänsä erääseen mieheen joka istui vähän matkan päässä. Hän oli jo unohtanut Laaman eikä kaivannut tätä ollenkaan.

Mutta kun hän saapui tämän miehen taakse huomasi hän, että mieshän nautiskeli runsaita määriä ja nopeasti viinaa, joten päätti jättää miehen rauhaan ja liittyi veljensä seuraan tanssilattialle.

Stadivierailusta oli nyt kulunut pari päivää. Eräänä iltana siivoi David asuntolaa kiireästi ja hätäillen, sillä hän oli saanut soiton Debbyltä. Debby oli itkenyt ja anellut anteeksi puhelimitse ja lopulta päätti David antaa anteeksi Debbylle. Ja nyt Debby oli matkalla tänne, hänen luokseen.

Hetken kuluttua saapui itkevä Debby, jonka David sulki syleilyyn. Siinä he halasvat kauan eivätkä sanoneet sanaakaan. Hetken päästä aukaisi Debby suunsa; "Ethän koskaan-", "En koskaan." varmisti David. 

Aluksi eivät David ja Debby uskaltaneet puhua, mutta pian he puhuivat kuin olisivat tunteneet syntymästä asti. He juttelivat kaikesta. David hämmästeli ja Dabby naurahti vähän väliä.

Illan tullen heräsi Doris 'päiväuniltaan' ja päätti maksaa laskut. Samassa hän huomasi, että David ja Debby olivat jälleen yhdessä; he rakastivat taas toisiaan. Doris käänsi katseensa ja hymyili onneissaan siitä, että veljensä oli vihdoin onnellinen.

Jälleen yhteen palannut pari istui sohvalla halaillen toisiaan kun puhelin soi. Doris riensi laiskasti vastaamaan ja puhui hetken. "Mitä? Aa.. David. Kyllä. Ei isä.. en halua. David." ja laski luurin paikoilleen. "David, haluan jutella kanssasi..".

 

Samassa oli Debbyn palattava takaisin kotiinsa. Annettiin viimeinen pitkä ja tiukka hali ja niin erottiin jälleen.

"Se oli isä. Hän halusi että päätämme tämän perijäjutun... En ole valmis siihen. En tahdo, tuottaisin ktenkin pettymyksen. Pelkään. Kerroin, että olemme päättäneet että sinä jatkat sukua. Joten... Minun ei ole enään mitään ideaa pysyä täällä.. Lähden takaisin, jonnekkin. Ja yritän löytää onnen. Hyvästi, velikulta. Muista etten koskaan unoha tai tuu jättämään sua." ja niinä sanoin poistui Doris tontilta, jättäen ällistyneen ja pelästyneen veljensä yksin.

Davidin toivuttua shokista riensi hän etsimään päiväkirjaa joka oli kulkenut tämän talon asukkaiden aikana. Siellä oli merkintöjä hänen isältään, ukiltaan jne. Nyt hän kirjoitti itse sen, mitä oli juuri tapahtunut. Loppuun hän lisäsi "Mäkään en koskaan jätä sua, siskorakas".

Päivät kuluivat ja David oli yhä surullinen siitä että Doris oli lähtenyt, mutta onneksi hänellä oli nyt Debby, joka lohdutti ja viihdytti tätä.

Ja iltapäivään mennessä siirryttiin makuhuoneeseen puolelle. :-)

Tämän 'petituokion' jälkeen päätti Debby vaihtaa jälleen kerran hieman tyyliään, ja hänestä tulikin todella nätti.

Ja niin illalla syötiin Davidin valmistamia muroja ja kihlauduttiin. Romanttista. Tullut isoisoiso(iso)äitiinsä, kerta muroja tarjoaa.

Kihlautumisen jälkeen eivät David ja Debby olleet tavanneet, sillä Debbyllä oli muutatikn tekemistä, esim Kalevien talon siivoaminen. Davidilla alkoi olla tylsää kun joutui joka kerta syömään kuivaa salattia, sillä ei muuta osanutkaan tehdä. Ellei siitä muroja lasketa.

Myös opiskeltua tuli nyt ahkerasti kun ei nukuttanut tai 'nälättänyt'. Kokeista hän sitten saikin yleensä B+, A- ja A+.

Tuli MYÖS maalattua erilaisia taideteoksia, ja pian talossa semmoissia olikin jo yli 7. Yhtäkään niistä ei myyty, vaan ripustettiin ylös seinälle koristelemaan taloa.

Eräänä aamuna heräsi David eikä voinut olla onnellisempi. Debby oli ollut yökylässä josta hän oli todella iloinen, mutta tämä päivä. Se olisi hänen viimeisensä täällä, sillä tänään olisi loppukoe jonka jälkeen hän pakkaisi heti laukkunsa ja palaisi kotiin Debbyn kanssa.

Sen kunniaksi päätti hän valmistaa juuri oppimaansa marjapiirasta jonka tuoksu nyt levisikin ympäri taloa. Siinä hieno taulu. :-D

Ja niin, keskiyöllä palasi David takaisin loppukokeesta numeroin A-! David oli aivan riemuissaan ja hyppelehti onnesta ulkona.

(Tähän väliin viellä, opiskelun ohessa saatiin yhteensä kokoon n. 9000 simoelonia, joilla rakennettiin uusi talo).

Hypittyään tarpeeksi lumisateessa suuntasi David matkansa puhelimen luokse ja soitti kotiin ilmoittaakseen, että saapuisi takaisin aamun koitteessa.

Ja siinä samassa kasvoi hän aikuiseksi ja jätti opiskelutalon odottamaan uutta sukupolvea. uhh, tuo tyyli sopii Davidille. :-D

Sä teit mun eloni lauluksi

ja mun arkeni sunnuntaiksi.

Sinä kylvit mun polkuni kukkihin

ja korpeni kotimaiksi.

- Pienen tytön ikioma kirja-

Siihen loppu. :-oo iiks. Kommentteja. :-D Anteeks kirjotusvirheet. :-)